Historiaa - History

Koiraharrastukseni alkoi jo kapaloista; kotona kun on aina ollut isän metsästyskoiria. Ensimmäinen koirakontaktini oli saksanseisojamme Seitsenpalon Noppa, joka opetti kärsivällisesti minut kävelemäänkin...  Isäni vaihdettua rotua pystykorviin, taloon tuli suomenpystykorva Peni (Fin Ch), jonka kanssa kävin ahkerasti näyttelyissä. Taisteltuani aikani sen kanssa myös koulutuskentällä sain vihdoin oman labradorinnoutajan "Veeran"

(Aprilmist Almost In Love) vuonna 1986, jonka kanssa sain harjoitella muutakin kuin HILJAA-kieltoa!  Kennelnimen sain vuonna 1987 ja PUNAPIPPURIN nimenä viittaa yhtälailla roduissani toivottuun punaiseen väriin kuin emännän välillä pippuriseen luonteeseen...

Punapippurin bokserit

Se oli vahinko - Ei ollut tarkoitus ottaa bokseria, siinä vain kävi niin. Menin hakemaan puolivuotiaan "Neten" (Fin & Est Ch, BH Moonrex Benetton)

Tehtyään velvollisuutensa Aprilmist-pentulaatikossa Nette kunnostautui kantanarttunani ja olenkin iloinen sen kahdesta Punapippurin-pentueesta, joista viimeisestä jäi uusi Toivo, Punapippurin Milleniumlupaus kotiin kasvamaan. 

Vuonna 1999 toimme serkkuni Tarja Torvisen kanssa kaivattua uutta verta Englannista. Mrs Denise Mastaglion Alexval-kennelistä löytyi sopiva punainen uros, jonka tittelirivistö puhukoon puolestaan. "Lee"

Punapippurin bokseriporukka koostuu tänä päivänä Toivosta ja tyttärentyttärestään Nikistä, sekä Helsingissä Eemelin luona asustavasta Nadasta :) 

Punapippurin pystykorvat

Ensimmäinen Suomenpystykorvamme, Fin Ch Peni oli hurmaava herra, jonka kanssa moni asia meni perille kantapään kautta, meille molemmille! Pikkutyttönä kävin urhoollisesti sen kanssa tottelevaisuuskoulutuksissa Espoon Kivenlahden koulutuskentällä, jossa mitä ilmeisimmin herätimme hilpeyttäkin. Sisua oli meissä molemmissa, laji ei ehkä kuitenkaan ollut kovin otollinen Penille, jonka kanssa metsästyskokeissa kilpailtiin kuitenkin voittajaluokassa asti. Metsässä isäni kanssa Peni oli parhaimmillaan. Rodun luonnonmukaiset ominaisuudet ja pitkä historia viehättivät kovasti ja halu kasvattamiseen kasvoi pikkuhiljaa. Vuonna 1992 löysimme narttupennun, joka polveutui vanhoista, vahvoista linjoista. Urheilupennan Pipsa

teki kaksi pentuetta, ensimmäisestä jäi kotiin Pipsan kaveriksi Hellu, Punapippurin Juhannusheila.

Hellun kanssa kierrettiin muutamissa näyttelyissä, tuloksena 3 x SERT, mutta hirven potkaisun seurauksena sen toinen lonkka vahingoittui ja lupaavasti alkanut metsästysura jäi sikseen.

Pohjanpystykorvien kanssa kävi vähän kuten bokserienkin - "ne" vain tulivat... Menimme isäni kanssa katsomaan pentuetta kesällä 1994 Santasepon kenneliin ja luvattuani kasvattajille (Erkki Santapukki, Marjukka Sopanen, Seppo Laine) sekä paikallaolleelle Joenpolven Matille, että tästä pennusta tulee seuraava kansainvälinen valio Suomessa, lähti Samuli (Int & Fin & S & Dk & Rus & Est Ch, EUW-95, WW-96, NorW-97, EstW97, V-03Santasepon Shamaani)

Keväällä 2004 pystykorvaporukka vahvistui uudella jäsenellä, kun Samulin tytär "Aino"

"Tinka" ja vain muutamaa kuukautta aiemmin oli joukkoja vahvistamaan hankittu uutta verta Jämsästä kun Järvisen Riston kasvattama JV-06, V'07 Taika tuli taloon. Tästä on hyvä jatkaa...