Yhteystiedot

Soile Torvinen
Lindalintie 6 b 10
02400 Kirkkonummi
0400 900 886
soile.torvinen @ gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:215106 kpl
Share |

Historiaa - History

Punapippurin historia

soile_ja_noppa.jpg

Koiraharrastukseni alkoi jo kapaloista; kotona kun on aina ollut isän metsästyskoiria. Ensimmäinen koirakontaktini oli saksanseisojamme Seitsenpalon Noppa, joka opetti kärsivällisesti minut kävelemäänkin...  Isäni vaihdettua rotua pystykorviin, taloon tuli 1984 suomenpystykorva Peni (Fin Ch), jonka kanssa kävin ahkerasti näyttelyissä. Taisteltuani aikani sen kanssa myös koulutuskentällä sain vihdoin oman labradorinnoutajan "Veeran"

veera.jpg

(Aprilmist Almost In Love) vuonna 1986, jonka kanssa sain harjoitella muutakin kuin HILJAA-kieltoa!  Kasvattajan peruskurssin kävin vuonna 1987 ja kennelnimen sain vuonna 1994 ja PUNAPIPPURIN nimenä viittaa yhtälailla roduissani toivottuun punaiseen väriin kuin emännän välillä pippuriseen luonteeseen...

Punapippurin bokserit

Se oli vahinko - Ei ollut tarkoitus ottaa bokseria, siinä vain kävi niin. Menin hakemaan puolivuotiaan "Neten" (Fin & Est Ch, BH Moonrex Benetton)

nettekuvis.jpg


ystävältäni Mirja Ikoselta lainaksi viikonlopun yli ja jäin koukkuun! Nette tuli minulle sijoitukseen ja sen toisesta pentueesta jäi minulle suloistakin suloisempi urospentu kasvamaan. Tästä pojasta kehittyikin varsinainen kehäkettu, Int & Fin & Est Ch, EstW-98, BH, SchH1, IP2 Aprilmist Hot Stuff
indi2.jpg
oli koko aktiiviaikansa yksi voitokkaimmista boksereista maassamme. Kiihkeimmän näyttelyjakson jälkeen innostuin kouluttamaan Indyä palveluskoirapuolella, josta tuloksena BH, SchH1 ja IP2. Tämä olikin erittäin palkitsevaa sillä olihan Inkkari lähtöisin kovin näyttely- ja ulkomuotopainotteisista linjoista!

Tehtyään velvollisuutensa Aprilmist-pentulaatikossa Nette kunnostautui kantanarttunani ja olenkin iloinen sen kahdesta Punapippurin-pentueesta, joista viimeisestä jäi uusi Toivo, Punapippurin Milleniumlupaus kotiin kasvamaan. 

Vuonna 1999 toimme serkkuni Tarja Torvisen kanssa kaivattua uutta verta Englannista. Mrs Denise Mastaglion Alexval-kennelistä löytyi sopiva punainen uros, jonka tittelirivistö puhukoon puolestaan. "Lee"

alexval-van-winkle-seisoo.jpg
Int & Fin & Rus & S & Lv Ch, KSG'01'04, RM'02'07, BH, JK1, FH2 Alexval van Winkle, siirtyi joulukuussa 2007 jäljestämän taivaallisille pelloille... Osanottoni tästä Tarjalle, Leen omistajalle. 

Punapippurin bokseriporukkaan kuuluu tällä hetkellä vain viimeisestä pentueesta kotiin jätetty Punapippurin Otava "Niki".

Punapippurin pystykorvat

peni.jpg

Ensimmäinen Suomenpystykorvamme, Fin Ch Peni oli hurmaava herra, jonka kanssa moni asia meni perille kantapään kautta, meille molemmille! Pikkutyttönä kävin urhoollisesti sen kanssa tottelevaisuuskoulutuksissa Espoon Kivenlahden koulutuskentällä, jossa mitä ilmeisimmin herätimme hilpeyttäkin. Sisua oli meissä molemmissa, laji ei ehkä kuitenkaan ollut kovin otollinen Penille, jonka kanssa metsästyskokeissa kilpailtiin kuitenkin voittajaluokassa asti. Metsässä isäni kanssa Peni oli parhaimmillaan. Rodun luonnonmukaiset ominaisuudet ja pitkä historia viehättivät kovasti ja halu kasvattamiseen kasvoi pikkuhiljaa. Vuonna 1992 löysimme narttupennun, joka polveutui vanhoista, vahvoista linjoista. Urheilupennan Pipsa

pipsa.jpg

teki kaksi pentuetta, ensimmäisestä jäi kotiin Pipsan kaveriksi Hellu, Punapippurin Juhannusheila.

hellu.jpg
Hellun kanssa kierrettiin muutamissa näyttelyissä, tuloksena 3 x SERT, mutta hirven potkaisun seurauksena sen toinen lonkka vahingoittui ja lupaavasti alkanut metsästysura jäi sikseen.

 

Pohjanpystykorvien kanssa kävi vähän kuten bokserienkin - "ne" vain tulivat... Menimme isäni kanssa katsomaan pentuetta kesällä 1994 Santasepon kenneliin ja luvattuani kasvattajille (Erkki Santapukki, Marjukka Sopanen, Seppo Laine) sekä paikallaolleelle Joenpolven Matille, että tästä pennusta tulee seuraava kansainvälinen valio Suomessa, lähti Samuli (Int & Fin & S & Dk & Rus & Est Ch, EUW-95, WW-96, NorW-97, EstW97, V-03Santasepon Shamaani)

samulikoko.jpg
mukaamme etelään. On ollut ilo ja kunnia esitellä tätä jokseenkin harvalukuista rotua myös menestyksekkäänä ja kiitollisena näyttelykoirana. Kuitenkin parhaimmillaan se on isäni uskollisena ja luotettavana metsästyskaverina. Samuli siirtyi ikuisille metsästysmaille jatkamaan haukkujaan keväällä 2011, saavuttaen lähes 17 vuoden iän!

Keväällä 2004 pystykorvaporukka vahvistui uudella jäsenellä, kun Samulin tytär "Aino"

aino_kari2.jpg
(C.I.B. & Fin & DK & Rus Ch, RKFW-07, EstW-07, LtN-07 Chic Choix Aitoa Kultaa) tuli huusholliin jäädäkseen. 2006 kotiin jäi Ainon tytär Punapippurin Nordica
 
nordica_002.jpg

"Tinka" ja vain muutamaa kuukautta aiemmin oli joukkoja vahvistamaan hankittu uutta verta Jämsästä kun Järvisen Riston kasvattama Taika tuli taloon.

taikavene.jpg

Seuraava jatko porukkaamme oli Punapippurin Pohjannoita eli Kerttu, joka päätti heittää repun selkäänsä ja muuttaa hevossaaresta takaisin syntymäkotiinsa... Käsittämättömän hauska persoona - omistussuhteet pysyvät samoina, Kerttu nyt sattui vaan haluamaan muuttaa takaisin :))

Mahtavat riistaveret omaava nuorikko - koira josta kuullaan vielä!

huuhaa.jpg

Kertun jälkeen Taikan pennuista kotiin on jäänyt Punapippurin Riekonkieppi alias Siiri, kuin nyt vielä toinenkin Taikan pentu Punapippurin Teerenpeli alias Pimu. Viimeisin kotiin-jätetty neito on Punapippurin Homenokan Huvi alias Hertta. Nyt koiramäärämme on ainakin hetkellisesti täysi.... :)

Tästä on hyvä jatkaa... 

rc_logo.jpg
- KÄYTÄMME JA SUOSITTELEMME -